Tervetuloa sivustolleni! Täällä kirjoitan tarinoita suvuistani ja kotiseudustani sukututkimusharrastukseeni liittyen. Tarinoiden sisältö on kerätty muistitiedoista ja valokuvista, luettu, kuultu, tutkittu ja tulkittu seurakuntien dokumenteista, kirjoista, lehdistä, päiväkirjoista, kirjeistä yms. Kaikki kiitos, kritiikki ja tieto on tervetullutta,koska uteliaisuuteni näihin asioihin on loputon....Käytetty lähdemateriaali tulee kirjoituksissa tavalla tai toisella esiin. Kuvat ovat pääasiassa omiani tai sukulaisilta saatuja. Mikäli joku kokee tarpeelliseksi lainata tekstin osia, tulee lähdetieto merkitä oheen. Kokonaisen tarinan tai valokuvan käyttämiseen on kysyttävä minulta lupa. Mukavia hetkiä tarinoideni parissa!

lauantai 25. helmikuuta 2012

Pyykkipäivän romantiikkaa

Hiki virtasi karpaloina otsalta alas ja sain jatkuvasti pyyhkiä kasvoja essun reunaan. Äiti jaksoi muistuttaa siitä koko ajan. Naiset olivat pesseet pyykkiä puron varressa koko päivän ja minä tein sitä kuulemma koko ajan lisää. Aurinko porotti rinteeseen näin iltapäivällä niin että lähes paahtui. Kyllä oli naisetkin tummuneet. Kasvot näyttivät valkoisia huiveja ja essuja vasten ihan ruskeilta. Kaupungista tulleet kesävieraat istuivat puun alla varjossa ompelemassa lakanoiden reunoja, mutta muut naiset hikoilivat pyykin kanssa.

Isä, Manu ja Kustaa tulivat järveltä. Vinkuri veti perässä kärryjä, joissa oli metsästä raivattuja puita. Pojat juoksivat perässä ja Manu pelkäsi, että pelästyttävät mekkalallaan Vinkurin. Olisipa se näky, kun hevonen nyt pillastuisi juuri tässä missä naiset levittävät pyykkejä naruille kuivumaan. Mahtaisi siitä vasta tulla kiukku ja mekkala, kun hevonen kirmaisi kärrynsä kanssa pyykkien läpi. Siinä menisi äidin lakanat siinä kuin Eevan alusvaatteetkin. Nauroin melkein ääneen kun ajattelin sitä näkyä.

Pojat päättivät jäädä puron varteen kanssa. Anselmiakaan ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Saunaan sitä poikaa ei pesulle saanut, mutta purolla kahlasi ja räiski niin, että oli hetkessä likomärkä. Käärin essun helmat ja menin poikien joukkoon, mutta ei mennyt kauaa kun Eeva jo komensi minut viemään Anselmin välillä varjoon. Se oli aina minun hommani, sillä olin vanhin tytöistä. Ennen Tilta vahti meitä, mutta nyt on Tiltakin pistetty naisten hommiin ja minä saan olla lapsenlikkana. Mutta jos oli hiki minulla yrittäessäni saada kiukuttelevaa Anselmia purolta mukaani, niin näytti se Tiltallakin olevan hiki pyykkien kanssa.

Pojat olivat jo mäen päällä saunalla kun me Anselmin kanssa nousimme mäkeä navetan reunalta ylös. Punaiset viinimarjat alkoivat jo olla kypsiä ja söimme niitä hetken ennen kuin menimme saunalle. Navetan reunalla oli mukavan varjoisaa. Marjapensas jäi sen verran navetan kulman taakse, etteivät naiset nähneet, että pysähdyimme siihen. Oli meillä kyllä lupa syödä marjoja ja toisaalta aurinko kyllä tässä kuumuudessa kuivatti Anselmin nopeasti. Taisi olla kuiva kun olimme perillä saunalla.

Markus oli tullut Lähdekorvesta käymään ja harjasi Vinkuria. Markus piti eläimistä. Aina kun hän tuli tänne, hän kävi tervehtimässä Vinkurin ja muitakin eläimiä. Äiti sanoi, että jos Markuksella ei olisi rengintyötä Lähdekorvessa, se varmaan asuisi tallissa Vinkurin kanssa. Markuksella ei ole vaimoa, mutta Kustaa on tullut Lähdekorvesta Markuksen mukana. Ja voi, hän luulee, ettei me huomata miten hän aina vilkuilee Tiltaa. Tiltakaan ei muka itse huomaa, mutta punastuu aina kun Kustaa tulee ja katselee häntä. Tilta sanoi äidille, että ei huoli Kustaata kun hän on köyhä, mutta äiti sanoi, että älä sinä itsekin torpan tyttö haaveile mahdottomia. Minusta Tilta kyllä saa haaveilla. Minäkin haaveilen siitä rikkaasta kaupunkilaisesta, joka hienoilla hevoskärryillä tulee syysmarkkinoille.Äiti ja Eeva sanovat minua haihattelijaksi ja nauravat, että jään pian ilman miestä kun vaan elän haavemaailmoissa. Kustaa on kyllä komea ja ahkera. Luulenpa, että Tilta vielä häneen myöntyy.

Mummu oli laittanut ruokaa ja käveli juuri eväskorin kanssa talolta mäkeä alas. Hän meni viemään niitä naisille puron varteen. Menin mummun mukana alas ja vasta siellä purolla muistin, että Anselmi jäi huolehtimatta. Meinasin niellä pullan väärään kurkkuun kun ahmin sen niin vauhdilla ehtiäkseni takaisin ylös katsomaan, että pojalla oli kaikki hyvin. Tiesin kyllä, että siellähän tuo vielä touhusi Markuksen ja Kustaan kanssa, mutta en halunnut äidin ja Eevan pettyvän minuun, jos jotakin sattuu. Anselmi muuten sanoo rakastavansa minua. Nauran hänen jutuilleen ja muistelen miten itse kolme vuotiaana ajattelin meneväni naimisiin Kallen kanssa, vaikka hänhän on jo vaikka kuinka vanha.

Kantojärvellä 1926
Vein Anselmin kanssa riihelle toisen mummun laittaman eväskorin. Miehet korjasivat riihen kattoa. Miesten pitäessä ruokataukoa Anselmi sai kokeilla isänsä vasaraa ja touhusimme hetken riihellä katolta tippuneiden päreiden ja lautojen kanssa. Riihen seinustalla olikin hiukan varjoisampaa. Matti oli jo väsynyt kattoremonttiin ja isä antoi hänelle luvan lähteä meidän mukana talolle. Kyllä Matti olikin jo ahkeroinut miesten mukana aikaisesta aamusta ja käynyt välissä järvelläkin puita hakemassa. Talolle tullessa naiset olivat jo nousemassa purolta pois, mutta Tilta ja Miina olivat jääneet purolle vilvoittelemaan. Juoksimme Anselmin ja Matin kanssa myös purolle ja kahlasimme viileässä vedessä. Tilta yritti meitä hiukan kastella  ja melkein saimme kunnon vesisodan aikaiseksi.

Tilta sanoi pesevänsä hiuksensa purossa. Katselimme kiveltä kun Tilta pesi hiuksiaan ja Miina kuivatteli vaatteita. Ja vaikka Tilta sanoo, ettei Kustaasta välitä, niin kyllä meitä Matin kanssa  nauratti miten Tilta Kustaan suuntaan mäelle katseli kun hiuksiaan kuivasi. Supattivat ja keimailivat Miinan kanssa niin ,että jos äiti näkisi hän varmasti toruisi Tiltaa. Keräsimme Matin kanssa kivelle muutamia päivänkakkaroita ja laskimme kukista "rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta..."  Tiltaa taisi alkaa harmittaa meidän naurun kiherrys, kun alkoi sitten komentaa meitä talolle päin ja sanoi että seuraavalla kerralla saamme olla mukana pyykin pesussa, kun nyt vaan nauramme raskaalle työlle. Minusta kyllä työt olivat heilläkin loppuneet ajat sitten ja katseet oli Tiltallakin vain Kustaassa. Hyppäsimme kiveltä alas ja kapusimme ties monennenko kerran rinnettä ylös. Sen verran meitä Tiltan komennus Matin kanssa harmitti, että sanoimme ylhäällä Kustaalle ja Markukselle, että naiset tarvitsevat purolla apua pyykin kanssa. Saman tien lähti Kustaa lompsimaan rinnettä alas. Toivottavasti ehti Tilta laittaa hameenhelmat suoraan ja hiuksensa kauniisti. Ei Kustaalla kauaa kestä talolta alas purolle.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Aatu ja Reetta Siukola

Adolf Joakim (1822 - 1886) ja Greta Lisa (1828 - 1890) Siukola eli Aatu ja Reetta vihittiin Ruovedellä 2.2.1846. Aatu oli Ruoveden Haukkaniemen (Kekkonen) Liimolan Johan Josefinpojan ja Anna Erikintyttären kahdeksasta lapsesta kolmanneksi nuorin ja toinen perheen pojista. Aatun isoveli Johan Benjamin jäi isännäksi Liimolaan ja Aatu  tuli vävyksi Reetan kotiin Ruoveden Siikalahden Siukolaan. Reetan vanhemmat Kurussa syntyneet Markus ja Anna olivat tulleet vanhimpien lastensa kanssa Kurusta Teiskon kautta Siukolaan vuonna 1838. Reetta oli perheen kahdestatoista lapsesta vanhin. Hänen oikeasta isästään ei ole tietoa, sillä kastetiedon mukaan hän syntyi Annan aviottomana lapsena ja Markuksen kanssa Anna vihittiin vasta seuraavan vuoden syksyllä. Perheestä olen kirjoittanut blogissani aiemminkin mm. tarinoissa Herman Kantojärvestä, Edla Kantojärvestä ja Lukkarin lapsista. Aatun  tullessa vävyksi Siukolaan siellä asuivat myös Reettan vanhemmat. Reettan ja Aatun viisi vanhinta lasta ovat syntyneet samoina vuosina kuin Annan ja Markuksen  viisi nuorinta lasta, joten vilskettä on Siukolassa riittänyt. Reettalla ja nuorimmalla sisarellaan vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä kuolleella Matildalla oli ikäeroa 26 vuotta.

Haukkaniemestä, Kekkosen kylästä tullut Aatu ja  Muroleen Siikalahdesta Siukolan Reetta taisivat tavata toisensa yhteisten tuttujen tai vanhempien kautta tai joissakin sen ajan riennoissa. Kumpikin oli asunut naimisiin menoon saakka kotonaan tehden siellä töitä. Reetta odotti  vihittäessä heidän ensimmäistä lastaan. Edellisenä vuonna häntä oli rankaistu viinan myynnistä. Aatu ja Reetta saivat yksitoista lasta, joista viisi oli tyttöä ja kuusi poikaa. Aikuisiällä perheen kaikki tytöt menivät naimisiin ja muuttivat kotoa pois. Pojista kaksi eli nuoruusikään asti ja muut kuolivat lapsina, joten Siukolaa asettui isännöimään Aatun ja Reetan jälkeen muut kuin sukulaiset. Tosin vanhimman tyttären Miinan nuorempi tytär palasi myöhemmin perheensä kanssa Siukolaan.

Aatun ja Reetan tyttäristä Miina (s.1846) muutti Kuruun ja Manta (s.1858) Tampereelle. Loput kolme tytärtä löysivät puolisonsa kodin läheltä; Eeva (s.1864) ja Eriika (s.1866) Siikalahdesta Osmolta ja Salmista, Edla (s.1853) Kantojärveltä Kurun puolelta. Kantojärvellähän oli tuolloin Edlan eno Emanuel eli Manu Edlan puolison isäpuolena. Pojista Eenokki kuoli 25-vuotiaana ripulin seurauksena, Erik Emanuel 2-vuotiaana mätäkuumeeseen, Kalle 3-vuotiaana yskään, 3-vuotias Eemeli ajetuksen seurauksena ja Aatu hukkui 19- vuotiaana lähijärveen. Siukolan lähellä on Näsijärven lisäksi Hammonjärvi, Lehmusjärvi, Kantojärvi ja Valkeejärvi, mutta arvoitukseksi jää mikä järvistä on Aatun kohtalona ollut. Hukkuminen on sattunut lokakuun 30.päivänä 1881, joten olisiko Aatu ollut liian heikoilla jäillä vai muuten pudonnut kylmään veteen kalastusreissulla tai järven rannalla kulkiessa. Ruumis on kuitenkin järvestä saatu ylös ja Aatu haudattu Ruovedellä marraskuun 13.päivä. Ripuli, kuume ja yskä ovat tuolloin johtaneet monien kuolemaan, mutta Eemelin ajetuksen syyt olisi mukava tietää. Oliko syynä jokin kulkutaudin jälkioire vai oliko hänellä kenties jokin synnynnäinen sairaus esim. sydämessä, joka tätä ajetusta aiheutti.

Jälkipolville on välittynyt Siukolasta kuva, että perhe on ollut läheinen ja vaikka osa on asunut kauempanakin niin yhteyttä on pidetty tavalla tai toisella. Sukulaiset ovat kummeina toistensa lapsille ja lähellä toisiaan asuvat sisarukset Eeva,Eriika ja Edla ovat pitäneet yhteyttä arkenakin. Töissä on autettu toisia ja lapset ovat saaneet viettää aikaa yhdessä. Siikalahdentieltä on ollut polku peltojen ja metsän poikki ohi Hammonjärven Kantojärvelle.Lapsuudessani tuolta Kantojärven riihen ja perunamaan nurkalta tulleelta polulta saattoi ilmestyä Siikalahdessa asuvia tuttuja kylään tai poiketa ohikulkumatkalla Kuruun mennessä, kuten on varmasti tehty tuolloin 1800-luvullakin ja 1900-luvun alussa. Metsän kasvaessa ja alueen väestön vähentyessä polkukin on kaventunut, mutta vielä se sieltä löytyy ja itsekin tuota samaa polkua olen kulkenut kalastamassa, marjastamassa tai muuten retkeillessä ja muistanpa siitä Tiina-serkkuni kanssa 1980-luvulla oikaisseeni Siikalahdentielle ralliakin katsomaan silloin kun Jyväskylän suurajojen yksi erikoiskoe vielä tuota reittiä kulki. Alla olevissa kuvissa on neljä Aatun ja Reetan tyttäristä. Viiden tyttären kautta Aatulla ja Reetalla oli 38 lastenlasta, joita kaikkia he eivät elinaikaan ehtineet nähdä. Mantan Anni-tytär muutti naimisiin mentyään Amerikkaan, joten Aatun ja Reetan elämä jatkunee myös siellä satojen muiden mm. Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa asuvien jälkeläisten kautta. Itse olen Aatun ja Reetan jälkeen kuudetta sukupolvea Edlan, Anton, Antin ja isäni jälkeen.

Eriika ja Eeva
Manta
Edla

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Anna Leena Matintytär 1818 -1867

Mummuni Eeva Kantojärven os. Mäkelän (1918-1968)  mummun Aleksandra Aallon os. Rajamäki (s.1865) äiti Anna Leena Matintytär (1818-1867) oli 11-vuotias lähtiessään kotoaan Ylöjärveltä pikkupiiaksi ja lapsenlikaksi Rekolaan, joka silloin oli Teiskoa, mutta nykyään Ylöjärveä. Rekolassa asustivat Anna Leenan tädit, Hedvig äidin sisaret Maria ja Johanna perheineen, joten sukulaisuus on varmasti vaikuttanut paikan valikoitumiseen. Rekolasta Anna Leena meni piiaksi Koveron kautta Pöllölään, missä hän tapasi tulevan puolisonsa kurulaisen Zefaniaksen. Vuonna 1845 pari muutti Kuruun Taipaleen Rajamäkeen Zefaniaksen synnyinseudulle ja saman vuoden jouluna heidät vihittiin. Anna Leenalle ja Zefaniakselle syntyi viisi lasta, neljä poikaa; Kalle, Johannes, Samuel ja Emmanuel sekä nuorimmaisena tytär Aleksandra, joka siis on isoisoisoäitini. Anna Leena kuoli 49-vuotiaana vuonna 1867 Aleksandran ollessa vain 2-vuotias. Kuolintiedoissa kuolinsyyksi on merkitty kuume.

Anna Leenan vanhemmat olivat Matti Yrjönpoika (1795-1869) Hämeenkyrön Pentinmaalta ja Hedvig Matintytär (1797 - 1877) Teiskon , nykyisen Ylöjärven Ruissalosta. Perhe asui Anna Leenan ja hänen kolmen pikkusiskonsa syntyessä Hämeenkyrössä, mutta muutti Anna-Leenan ollessa 8-vuotias Ylöjärvelle. Isä Matti oli renkinä Teivaalan ja Lielahden kartanoissa sekä Lielehdessa Niemen tilalla. Ylöjärvellä perheeseen syntyi Anna Leenalle, Eevalle, Hedvig Loviisalle ja Johannalle veli Kalle ja sisar Wilhelmiina. Vuosi Kallen syntymän jälkeen Anna Leena muutti Rekolaan vuonna 1829. Tämän jälkeen muu perhe asui Ylöjärven Teivaalan lisäksi Lielahdessa silloisen Harjun puolella 1830-40-luvuilla ja tuona aikana perheeseen syntyivät vielä pikkuveljet Matti, Aukusti ja Juho.

Näyttää siltä, että vaikka Teivaala, Lielahti ja Niemi olivatkin lähellä toisiaan niin silti perheen kodinpaikka vaihtui isän töiden mukaan ja merkinnöistä voi päätellä perheen olleen köyhä ja asuneen sen mukaan, missä tilaa oli ja asumisluvan sai. Matti ja Hedvig varmistivat vanhimman tyttärensä elannon ja asumisen lähettämällä hänet töihin sukulaisperheeseen, sillä isän rengin palkka ei varmasti riittänyt koko perheen elättämiseen ja auttoihan tämä järjestely muunkin perheen tilanteeseen kun ruokittavana oli yksi vähempi ja saattoihan olla, että Anna Leenan työn avulla Rekolasta autettiin myös muuta perhettä. Järjestely ei kuitenkaan tehnyt Anna Leenan elämästä helppoa.11-vuotiaan elämä sukulaisperheessäkin oli kovaa työtä, johon varmasti kuului tuon ajan mukaisesti mm. lastenhoitoa, kotitöitä, eläintenhoitoa ja -paimentamista. Anna Leena oli Rekolassa kymmenen vuotta ennen siirtymistään piiaksi muualle, joten ajattelen hänen elämän olleen siellä sukulaisten parissa asemaansa nähden hyvää. Kurun Olkitaipaleessa Rajamäen torpassa Anna Leena ehti olla emäntänä reilun 20 vuotta.

Anna Leena ja Zefanias vihitty 28.12.1845 Kurussa

perjantai 3. helmikuuta 2012

Kissasaari

Ellen Thesleff (1869-1954) on suomalainen  taidemaalari ja taidegraafikko, jonka perheellä oli maatila Ruoveden Muroleessa. Tila myytiin vuonna 1898,  mutta tämän jälkeen Ellen Thesleffin omien piirustusten mukaan rakennettiin Muroleenkosken rannalle Casa Bianca. Muroleen kesäpaikan ympäristöstä Ellen Thesleff sai vaikutteita myös maalauksiinsa. Casa Biancaa ei enää ole, mutta kanavan läheisyydessä on muistomerkki.
Ellen Thesleff  Kuutamo 1934

Ellen Thesleffin Kuutamo vuodelta 1934 ja Sade vuodelta 1933 kuvaavat Kissasaarta, joka on pieni saari Muroleenkanavan läheisyydessä. Saaren toiselta reunalta näkee kanavan ympäristöineen, missä myös Casa Bianca sijaitsi ja toiselta puolelta Sarvananrannan ja siellä mökin, missä äitini on syntynyt. Tuolta samalta rannalta ohi Kissasaaren kuljimme myös äidin mummulaan Mikonsaareen.

Vuonna 2010 järjestettiin Ruovedellä Pekkalan kartanossa Ellen Thesleff-teemaviikko, jolloin nykytaiteilijat maalasivat Ellen Thesleffin maalausten maisemissa Muroleessa. Teemalla Nykytaiteija Ellen Thesleffin maisemassa järjestettiin vuoden 2010 aikana useita näyttelyitä useilla paikkakunnilla. Ilokseni myös kotipaikkakunnallani Ikaalissa. Kissasaarestakin oli tässä näyttelyssä monta eri tulkintaa. Parhaiten mieleen jäi Aino Ulmasen neljä osainen maalaussarja sekä Kalevi Liskin maalaus, jossa Kissasaaren taustalla voin nähdä häämöttävän juuri tuon äitini syntymäkodin. Ellen Thesleff on maalannut myös Pekkalan kartanon saliin teoskokonaisuuden vuonna 1928.

Taidemaalaus 3/2010 lehdessä on esitelty runsaasti Ellen Thessleffin töitä ja maalaustekniikkaa. Lehdessä on myös kyseisen teemaviikon töitä esittelyineen sekä Ville Lukkarisen kirjoittama artikkeli Ellen Thesleff ja Pekkalan kartanon sali.