Naistenpäivän naisasiaa

Viime vuonna kirjoitin  naistenpäivänä suvun naisista ja vaikka suvuissani riittäisi mainitsemisen arvoisia naisia vaikka kuinka, ajattelin tänään kirjoittaa yleisemmin itse naistenpäivästä ja naisista. Naistenpäivän historia alkaa oikeastaan 1800-luvulta New Yorkista, kun vaatetehtaiden naistyöntekijät järjestivät lakkomielenosoituksen työolojensa parantamiseksi 8.3.1857. Sadat työläisnaiset lakkoilivat pieniä palkkoja sekä epäinhimillisiä työaikoja ja työoloja vastaan. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useissa maissa julistettiin kansallisia naisten päiviä naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien saavuttamisen kunniaksi ja työväenliike taisteli naisten tasa-arvon puolesta. Varsinaisesti kansainvälinen naistenpäivä sai alkunsa Kööpenhaminassa elokuussa 1910 pidetyssä sosialististen naisten kongressissa, missä päätettiin alkaa viettämään  naisten päivää newyorkilaisten naisten mielenosoituksen muistoksi. Suomesta tuohon kongressiin osallistuivat kansanedustajat Hilja Pärssinen, Miina Sillanpää, Aura Kiiskinen, Hilda Herrala ja Ida Aale-Teljo. 1970-luvun lopulla naistenpäivästä tuli YK:n teemapäivä ja ensimmäistä kansainvälistä naisten päivää vietettiin 8.3.1975.

Naistenpäivän perinteen aloitti Suomessa sosialistinen naisliike vuonna 1911 osana taistelua naisten oikeuksien puolesta. Vuonna 1918 työväen naisliike hajosi kommunisteihin ja sosiaalidemokraatteihin ja kummatkin alkoivat viettää naistenpäivää omilla tahoillaan. Sotien aikaan juhlia ei järjestetty ja naisliikkeidenkin huomio oli muissa asioissa, mutta sotien jälkeen työväen naisjärjestöt jatkoivat naistenpäivän viettoa rauhan ja tasa-arvon ajatuksin. Tosin sotien aikaan naiset tekivät mielestäni valtavan hyvää ja arvokasta työtä rintamalla ja kotona sotaan liittyvien asioiden lisäksi myös naisten aseman ja arvostuksen eteen. 1970-luvun jälkeen Suomessa kuten muissakin teollisuusmaissa naistenpäivän vietto muuttui ja juhlissa alkoi korostua huomaavaisuus naissukupuolta kohtaan tasa-arvon teemojen sijaan.

Alkujaan naistenpäivä ei siis tarkoittanut päivää, jolloin naisille ostetaan kukkia ja lahjoja tai muuten osoitetaan huomiota hemmottelemalla ja edelleenkin 8.3. vietettävänä naistenpäivänä tulisi muistaa, että vaikka meillä naisten asiat ovat kehittyneet, niin ei aina ole näin ollut ja vieläkin on maailmalla naisia ja tyttöjä joiden asema ja olot ovat kaukana meidän suomalaisten naisten ja tyttöjen elämästä. Tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan maailmalla päästään vain parantamalla naisten koulutusmahdollisuuksia, terveydenhuoltoa, ehkäisemällä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä ottamalla naiset mukaan päätöksien tekoon ja politiikkaan. Tiedotusvälineistä saamme kuitenkin lukea lähes päivittäin uutisia ja raportteja, joista näemme miten eriarvoista naisten elämä eri puolilla maailmaa on ja miten naisten oikeuksien ja tasa-arvon toteutumisen tiellä on monia esteitä.

Tänään iloitsemme kuitenkin siitä, että saamme olla naisina ja tyttöinä Suomessa ja että aikanaan on esi-isämme ja -äitimme tämän tasa-arvon meille saavuttaneet. Juhani Aho kirjoittaa 1899 ilmestyneessä Lastuja kirjassaan kappaleessa Äitien muistoksi ensin kuvailtuaan suomalaisen naisen, äidin elämää näin:

"Sillä tavalla kasvoikin heistä itsenäisiä ja voimakkaita luonteita, jotka kokemusten sekä sisällisten että ulkonaisten kilvoitusten koulussa kehittyneinä olivat edellä muista sisaristaan ei ainoastaan luonteen lujuudessa ja sen puhtaudessa, vaan myöskin maallisessa ymmärryksessä."

Juhani Ahon kuvauksen kaltaiset naiset sekä yhteiskunnassa ennen ja nytkin vaikuttaneet naiset kuten esimerkiksi Miina Sillanpää, Hilja Pärssinen, Minna Canth, Hedvig Gebhard, Elisabeth Rehn, Tarja Halonen ja monet muut ovat olleet merkityksellisiä Suomen naisille ja koko yhteiskunnalle, mutta yhtä lailla kuvauksen kaltaisilla naisilla suvuissa ja perheissä on ollut tärkeä rooli naisten aseman ja arvostuksen kehittymisessä ja ylläpysymisessä. Juhani Ahon sanoin "totiset, etevät ja itsenäiset äidit kasvattavat totisia, eteviä ja itsenäisiä poikia", ja myös tyttöjä. Ahon lauseessa totisuus kuvaa tuon 1890-luvun käsitystä naisesta, jolloin iloisuutta taidettiin pitää huolettomuutena eikä niin arvostettuna äidille ja naiselle, joten sen ajan naiskäsitys hyvää tarkoittavassa lauseessa saa nykypäivän naisen miettimään, mikä se naisen asema silloin oli ja mitä häneltä odotettiin.

Tänään naisten onnittelujen mukana toivon välittyvän myös ajatuksen niistä tärkeistä ajatuksista, jotka päivään liittyvät. Saavuttamiemme asioiden eteen on tänäkin päivänä yhteiskunnassamme tehtävä työtä, koska kerran saavutettu ei vaalimatta pysy eikä se esimerkkiä näyttämättä seuraavalle sukupolvelle siirry. Opettaja, kansanedustaja ja kirjailija Hilja Pärssisen (1876-1935) sanoilla " Sinä nöyryyttä neuvot lapsille ja laitat ruuan ja vaatteet, mut unohdat innon ja uljuuden ja kauniit kantavat aatteet" toivon kaikille hyvää naistenpäivää sekä intoa pitää rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden aatteita yllä niin, että tulevatkin sukupolvet voivat saavutuksista nauttia.