Palhoniemi

Palhoniemi 2011

Ajaessa Kurusta Ruovedelle ei voi Karjulankylässä olla huomaamatta Palhoniemen aluetta rakennuksineen. Rakennus sijaitsee kauniissa peltomaisemassa Näsijärven rannalla. Vaikka itse kuljen siitä ohi usein, oli jälleen viime kesänä pakko pysähtyä ihailemaan rakennuksen lähellä kukkinutta tattaripeltoa. Palhoniemen omistaa Tampereen kaupunki ja se toiminut vuodesta 1961 huoltokotina, joka nykyisin tarjoaa etupäässä iäkkäimmille päihdeongelmaisille kuntouttavaa laitoshoitoa. Kunnalliskodiksi talo muutettiin 1952 koulukodin lopetettua toimintansa 1951. Ennen koulukotia Palhoniemi oli nimeltään Nygård ja sitä ennen Tyrkkölä.

Palhoniemen koulukoti

Tampereen kaupunki osti Nygårdin, ent. Tyrkkölän tilan rakennuksineen ja peltoineen jo vuonna 1930. Rakennus remontoitiin "harhaan joutuneiden poikain koulukodiksi" ja nimeksi muutettiin Palhoniemen koulukoti. Ensimmäiset pojat saapuivat Palhoniemeen laivalla 11.9.1931. Tuona ensimmäisenä vuonna poikia oli Palhoniemessä 19, mutta vuonna 1943 siellä oli jo 52 poikaa. Koko aikana siellä asusti 200 poikaa. Nuoriso-ongelma koettiin Tampereella pahenevaksi ja aiemmin käytetyt koulukodit olivat täynnä, joten Palhoniemestä tuli yksi aikansa tärkemmistä välineistä kun tarvittiin rangaistusta ja huoltoa pahantapaisille pojille. Tampereen lastensuojelulautakunta oli perustettu 1921 ja se lähetti Palhoniemeen sopivaksi katsomansa lapset. Pahantapaisuus oli varastelua, kiroilua, aikuisten uhmaamista kotona ja koulussa, tappeluita ja kadulla kuljeskelua. Taustalla oli usein jomman kumman vanhemman kuolema, köyhyys tai muut sosiaaliset ongelmat. Koulukodin henkilökuntaan kuului johtaja, hetkittäin toinen kansakoulunopettaja, erikoistuneita katsastajia, jotka toimivat mm. työnjohtajina ja ohjaajina maataloustöissä, talonmies/lämmittäjä, emännöitsijä/keittäjä, keittiöapulaisia, siivooja, hoitajia ja karjakko apulaisineen.

Keskellä Hilda ja Sisko Palhoniemessä.

Omista suvuistanikin siellä ollaan oltu töissä jo ennen tilan siirtymistä Tampereen kaupungille. Tilan piian ja rengin töiden lisäksi sinne on myös torpparina tehty vaadittuja taksvärkkitöitä. Kantojärven torppa oli aluksi Paappasen torppa, mutta myöhemmin ennen Kantojärven itsenäistymistä Idmanin omistaessa monien muiden torppien ja talojen lisäksi niin Paappasen kuin Tyrkkölän eli Nygårdin, kävi isäni pappa Antto Kantojärvi tekemässä hevosen kanssa töitä eli hevospäiviä Nygårdin kartanolla. Hevospäivällä helpotettiin torpan vuokranmaksua ja se oli arvokkaampi kuin miespäivä, jossa vain siis mies kävi tekemässä työtä kartanolle. Toinen isäni pappa Iivari Mäkelä oli myös Palhoniemessä töissä sekä Nygårdin aikaan renkinä että vielä Palhoniemen koulukodin aikaan talonmiehenä, lämmittäjänä ja apuna peltotöissä. Myös isäni tädit Sisko Koskinen os. Mäkelä ja Hilda Maatemaa os. Kantojärvi olivat Palhoniemen koulukodissa töissä. Siskon työtodistuksen Palhoniemen koulukodista on kirjoittanut koulukodin johtaja Aarre Laatto ajalta 1.6.1938 - 30.9.1943. Sisko on toiminut koulukodissa karjakon apulaisena, siivoojana ja viimeisimmäksi keittiöapulaisena. Hilda oli koulukodissa hoitajana ja keittiöapulaisena.Nykyisen huoltokodin aikaan myös sisareni on ollut 1990-luvulla Palhoniemessä keittiöapulaisena.

Koulukotipoikia 1940-luvun alussa

Kaisa Aine on tehnyt mielenkiintoisen pro gradu - tutkielman Tampereen yliopistolla 2010 aiheena Tie koulukotiin - 154 pahantapaista lasta Tampereen lastensuojelussa vuosina 1921 - 1939. Näistä 154 lapsesta muuten 87 päätyi Kuruun Palhoniemeen, missä työnteon oppiminen oli yksi piirre koulukodin toiminnassa. Tutkielmassa on mukavasti esillä myös koulukodin historiaa ja tarinoita pojista lastensuojelun historian ohella. Sekä Siskon että Hildan tuntien voin kuvitella heidän olleen lempeydessään, ahkeruudessaan, mutta myös määrätietoisuudessaan varsin sopivia työntekijöitä koulukotiin.