Tervetuloa sivustolleni! Täällä kirjoitan tarinoita suvuistani ja kotiseudustani sukututkimusharrastukseeni liittyen. Tarinoiden sisältö on kerätty muistitiedoista ja valokuvista, luettu, kuultu, tutkittu ja tulkittu seurakuntien dokumenteista, kirjoista, lehdistä, päiväkirjoista, kirjeistä yms. Kaikki kiitos, kritiikki ja tieto on tervetullutta,koska uteliaisuuteni näihin asioihin on loputon....Käytetty lähdemateriaali tulee kirjoituksissa tavalla tai toisella esiin. Kuvat ovat pääasiassa omiani tai sukulaisilta saatuja. Mikäli joku kokee tarpeelliseksi lainata tekstin osia, tulee lähdetieto merkitä oheen. Kokonaisen tarinan tai valokuvan käyttämiseen on kysyttävä minulta lupa. Mukavia hetkiä tarinoideni parissa!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Paavo ja Tosca-karamellit

Sain eilen ystävältäni tuliaisina karamellipussin, jossa oli myös Tosca-karamellejä. Niin nyt kuin joka kerta Tosca-karamellejä saadessani tulee mieleeni isäni eno Paavo. Paavo nimittäin tarjosi aina meille lapsille joko Tosca-karamellejä tai sellaisia valkoisia piparminttupastilleja.

Lapsena asuimme joitakin vuosia lähellä Paavon kotia, joka oli myös hänen synnyinkotinsa ja isäni mummula. Tietä pitkin matkaa oli hiukan enempi, mutta metsän läpi kodistamme oli Paavon luo vain muutama sata metriä. Vanhempieni kanssa kävimme Paavolla usein ja muistan yhden talven kun sisareni kanssa vielä alle kouluikäisinä hiihdimme usein metsän poikki Paavon luo keskenämmekin, varmasti mielessä juuri nämä Tosca-karamellit, joita ei siihen aikaan kotona saanut. Paavon isä Iivari Kallenpoika Mäkelä rakensi talon Kurun Karjulankylään ja muutti siihen 1920-luvulla perheensä kanssa. Perheeseen kuului silloin kaksi Paavoa vanhempaa tytärtä, Sisko ja mummuni Eeva. Paavo Maunu Iivari syntyi uudessa kodissa loppukesällä 1925.  Paavon jälkeen viisi vuotta myöhemmin syntyivät kaksoset Eila ja Pentti, jotka kuolivat vain muutamien viikkojen ikäisinä.

Paavo ja moponsa 1980-luvun alussa
Paavo asui synnyinkodissaan siihen saakka kunnes 1980-luvulla muutti Kurun keskustaan uuteen vanhuksille tarkoitettuun rivitaloon. Paavolla ei ollut omaa perhettä, joten sisarten perheet olivat myös hänen perhettään. Elantonsa hän hankki kivityömiehenä, mutta jäi jo aikaisin työkyvyttömyyseläkkeelle nivelreuman vuoksi.  Paavon muutettua keskustaan me lapset ja nuoret kävimme silloin tällöin Paavoa tervehtimässä ja usein näimme häntä myös matkahuollon baarissa, missä kävimme ostoksilla tai muuten vaan nuorina aikaa kuluttamassa. Paavo jutteli meille usein ja tarjosi myös jäätelöä tai limsaa. Paavo kävi matkahuollon baarissa syömässä, mutta myös kaljalla. Aina meistä nuorista ei ollut kiva, kun hän kaljoiteltuaan selvitti sukulaissuhteemme ja kertoi meistä muistojaan, mutta näin aikuisena tuokin on lämmin muisto hänestä.

Viimeisin muisto minulla on hänestä vuodelta 1986, jolloin Paavo oli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettavana ja minä opiskelin sairaalan vieressa terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Olin joulumyyjäisistä ostanut hänelle joulutontun ja kävin häntä sairaalassa tervehtimässä. Paavo joutui niskavedon vuoksi makaamaan paikallaan, mutta juttelemaan hän pystyi hyvin. Paavo kuoli tästä puolen vuoden kuluttua kesällä 1987.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Tuhkarupuli

 "Tuhkarupulia lapsissa" tai  "Tuhkarupuli liikkuu lapsissa"  otsikot toistuvat usein 1800-luvun lehdissä.  Tuhkarupuli oli  tuolloin myös yleinen lasten kuolinsyy, mikä näkyy tutkimissanikin kirkonkirjoissa. Esimerkiksi Ruovedellä etsiessäni kuolinsyitä esivanhempieni perheen lasten lähekkäisille kuolemille syksyinä 1852 ja 1862 havaitsin monen erityisesti lapsen kuolleen tuhkarupuliin pienen ajan sisällä. 

Tuhkarupuli eli nykyisin tuhkarokko on viruksen aiheuttama tarttuva kuumetauti, johon liittyy ihottuman lisäksi nuhaa ja yskää. Se on nykyään Suomessa harvinainen, mutta viime vuosina sitä on vuosien tauon jälkeen täälläkin sairastettu, vaikka rokotukset tuhkarokkoa vastaan aloitettiin Suomessa 1974 ja 1980-luvulla  kolmoisrokotteen muodossa. Ennen rokotuksia tuhkarokko oli yleinen lastentauti ja moni vielä omastakin ikäluokastani on sen sairastanut. Tuhkarokon jälkitauteina esiintyvät mm. hengitysteiden bakteeri-infektio, keuhkokuume ja aivokuume, joiden vuoksi tuhkarokko on joskus ollut monelle sen saaneelle kohtalokas ja niiden vuoksi se on edelleenkin vakavasti otettava tauti. Nykyisin hoitomenetelmät, ravitsemus-, hygienia- ja asuinolojen parantuminen ovat helpottaneet sairastamista ja siitä parantumista, mutta vielä 1800-luvulla tuhkarokko oli yleinen lasten kuolinsyy.  Niukan ja yksipuolisen ravinnon vuoksi lasten terveys ei välttämättä ollut hyvä, asuinolot olivat ahtaita ja vetoisia, perheen jäsenet peseytyivät samoissa pesuvadeissa, hoitoon ei hakeuduttu eikä hoitoa kaikkeen ollutkaan, joten vaikka lapsi itse rokosta olisi selvinnyt niin vakavat jälkitaudit olivat lapsille ja huonokuntoisille kohtalokkaita, kun ne voivat sitä olla nykyisin hoidostakin huolimatta.

Ruoveden Visuvedellä Alastalon Karran töllissä asuvien Matti Matinpoika Karran (1809 - 1868) ja vaimonsa Heta Erkintyttären (1812 - 1867) perheen kuudesta lapsesta kolme kuoli tuhkarokkoon. Lasten ravitsemus, perheen asuinolot ja syksyn kylmenevät ilmat saattoivat vaikuttaa siihen, että pienen ja köyhän töllin lapset rokon myötä sairastuivat myös jälkitauteihin eivätkä näin kestäneet taudin oireita. Elokuussa 1852 sisaruksista 4-vuotias Josua ja 1-vuotias Helena kuolivat rokon seurauksena viikon välein. Tästä muutaman vuoden kuluttua perheeseen syntyi Karoliina, joka sitten 8-vuotiaana syksyllä 1862 kuoli myös tuhkarokon seurauksena. 

Ennen näitä lapsia perheessä oli kuollut 4-vuotias Matilda muun sairauden seurauksena. Lapsista vain kaksi; pojat Emanuel s. 1839 ja Johan s.1845 elivät aikuisikään saakka. Emanuel eli Manu on isoisoisoisäni ja hän jäi asumaan Karralle Kurun Haukkamaan Liesmäestä kotoisin olleen vaimonsa Albertiinan ja lapsiensa kanssa. Johan eli Juha oli renkinä veljensä torpassa ja myös asui siellä. Juhan kohdalla on rippikirjassa merkintä "kipeet silmät". Juha kuoli 30-vuotiaana perheettömänä v.1876  kuolintiedon mukaan rintatautiin eli ilmeisesti hänellä oli sydänsairaus.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Etsimisen vaiva ja löytämisen ilo

Olen selannut läpi lukuisia kertoja Kurun, Ruoveden, Virtain, Teiskon ja Ylöjärven kirkonkirjoja ja muita asiakirjoja. Niin monia, että jotkut sivuista muistan ulkoa. Olen etsinyt, opetellut tulkitsemaan vanhaa kirjoitusta, kääntänyt ruotsista suomeksi, yhdistellyt tietoja ja tulkinnut. Vaihtelua ovat tuoneet muiden kuntien kirkonkirjat mm.Tampereelta, Ikaalisista, Hämeenkyröstä, Mäntästä, Keuruulta ja Helsingistä. Olen lukenut kirjoja, katsellut valokuvia, kiertänyt hautausmaita ja haastatellut sukulaisia. Tällä työllä jotkut sukujen jäsenet löytyvät helposti ja heidän elämänpolkuaan on helppo seurata, mutta joidenkin jalanjäljille ei meinaa päästä ollenkaan ja toisia ei näytä yhden tiedon jälkeen löytyvän mistään. Kirkonkirjojen tiedot ovat joskus puutteellisia tai puuttuvat kokonaan ja asioiden muistajia ei enää ole. Silti tässä harrastuksessa mukavaa on juuri se etsiminen ja sen jälkeen löytäminen. Miten iloiseksi voi tullakaan pienenkin tiedon murusen löytymisestä tai pienestä oivalluksesta kun yhdistää jonkun asian suvun perheiden välillä tai tapahtumissa.

Viime päivinä olen taas kerran, ties monettako kertaa, yrittänyt löytää Matti Johaninpoika Hjeltiä, joka syntyi kirkonkirjojen mukaan  huhtikuun 9.päivä 1821 ja olisi näin ollen ollut ensimmäinen Kurussa Paappasen Kantojärven torpassa syntynyt, sillä isommat sisarukset Johan ja Maria olivat syntyneet Ruoveden Tokosen Salmilla. Tuohon aikaan perhe oli kylläkin vielä kirjattu nimellä Hjelt. Matista löytyy vain kastemerkintä 5.toukokuuta, mutta muuten häntä ei rippikirjoista löydy. Onko Matti kuollut kohta kasteen jälkeen ja kuolintieto olisi jäänyt merkitsemättä vai onko kirjattu kastemerkintä virhe. Vastausta en ole löytänyt ja voi olla etten löydäkään. Matin syntyessä Juliana-äiti olisi ollut jo 56-vuotias ja isommat sisarukset 20- ja 15-vuotiaat.

Matti (Matthias) Johaninpojan kastemerkintä Kurun kastekirjassa




Joskus tuntien ja monien rippikirjojen katselemisen jälkeen on itse teksteille niin sokea ettei huomaa tai löydä etsittyä tietoa ja silloin on ihana kun saa muilta sukututkijoilta apua etsinnässä tai tekstien tulkinnoissa. Esimerkiksi Suomen Sukututkimusseura ja Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ylläpitävät kotisivuillaan sukututkijoille tarkoitettuja keskustelupalstoja, joiden kautta voi saada apua, keskustella ja auttaa muita. Tämä yhteistyö ja yhteydenpito tuo myös vaihtelua yksin työpöydän ääressä puurtamiseen. Tätä kautta sain apua viimeksi tänä syksynä kun kyllästyin yksin etsimään ja selaamaan uudelleen ja uudelleen kirkonkirjoja löytääkseni isäni mummun Lyyli Mäkelän äidin Aleksandra Aallon (os. Rajamäki) äidin Anna Lena Matintyttären lapsuuden perheen. Olen erittäin iloinen ja kiitollinen avusta, jonka avulla löysin perheen Ylöjärveltä Teivaalasta ja sitä kautta Hämeenkyröstä. Anna Lena oli muuttanut Ylöjärveltä Teiskoon pikkupiiaksi ja tapasi siellä tulevan puolisonsa kurulaisen Zefanias Johaninpojan ja yhdessä he muuttivat Kuruun vuonna 1845 Olkitaipaleenkylään Taipaleen Rajamäen torppaan, missä myös Aleksandra sisaruksineen syntyi.

Hilja Kantojärvi 1883 - 1914.
Matti ja Edla Kantojärven lapsista Hiljan tarina on vielä kesken. Hänestä tiedän kuitenkin paljon enemmän kuin äsken mainituista ja juuri sain Helsingin seurakuntien keskusrekisteristä hänen kuolintietonsa. Hiljasta on merkintä rippikirjoissa ja hänestä on säilynyt valokuvia. Hilja Alina Matintytär  Kantojärvi muutti Kurun Kantojärveltä Tampereelle 16-vuotiaana lokakuussa 1899. Hän oli Matti ja Edla Kantojärven seitsenlapsisen perheen kolmanneksi vanhin. Hän syntyi Kurussa Petäjälamminkylässä Kantojärven talossa marraskuun 30.päivänä 1883. Häntä ennen olivat syntyneet v. 1879 Antto Emil ja v.1881 Aina Wilhelmiina. Hiljan jälkeen perheeseen syntyivät vielä Olga Maria v. 1886, Hulda Maria v. 1889, Lahja Matinpoika v.1892 ja Elsa v.1895. Hiljan sisarentyttären Aunen päiväkirjamerkinnöissä Hiljan kerrotaan 1900-luvun alussa asuneen Helsingissä ja hankkineen elatuksensa palvelijana. Helsingin kirkonkirjoista Hiljasta löytyy vain kuolinaika ja hautapaikka, joten ilmeisesti hän oli muualla kirjoilla. Toistaiseksi tietoja muutoista, työstä ja perheestä ei ole löytynyt. Kuollessaan hän käytti nimeä Kantojärvi, joten ilmeisesti perhettä ei ollut. Päiväkirjamerkintöjen perusteella Hilja ja sisarensa Olga olivat läheiset ja Aune kertoo Hiljan auttaneen heitä Amerikasta paluun jälkeen. Hilja on kuollut 17.1.1914 30-vuotiaana Helsingissä ja hänet on haudattu Malmin hautausmaalle.

Tänään olen taas kerran selannut läpi Ruoveden rippikirjoja etsiäkseni  isoisoisovanhempieni Manu ja Albertina Karran tyttärien eli äitini papan Eetun sisarten elämää lapsuuskodista lähdön jälkeen. Yksi heistä näyttää johdattavan minut Orivedelle. Etsiminen siis jatkuu tällä kertaa sieltä. Se vaatinee taas kerran aikaa, kärsivällisyyttä ja mielenkiintoa, mutta löytämisen ilo saa jatkamaan.